Pelkkä papukaijamerkki

Kankaanpainanta on täysin uusi aluevaltaus itselleni. Tosin vielä en kuitenkaan voi puhua aluevaltauksesta, vaan ehkäpä enemmänkin alustavasta tutustumisesta.

Tarvikkeina upouusi painoseula, väriä ja kangakassi. (Plus kasa muuta tarvikkeistoa)

Ensimmäinen kuva harjoituskappaleiden jälkeen. Hhmmmm. Ei onnistunut aivan täysin. En saanut väriä tasaisesti seulan läpi. Missä vika?!? Epäilen, että värini on liian paksua, vaikka myyjä vakuuttikin värin sopivan seulan reikämäärään. Höh. Vedellä lantraaminenkaan ei auttanut asiaan. En vaan osaa.

Voi niitä raukkoja ystäväparkoja, jotka saavat näitä surkeita yrityksiä lahjoiksi. Tämä kassi meni kahvipaketin, suklaan ja viskin siivittämänä Luigi-kissan omistajalle. Omistaja kyllä tunnisti kuvasta mussukkansa! :)

Materiaalipula?! --> Ainakin aikapula

Kammottavaan materiaalin pulaan on jälleen tullut helpotusta merten takaa! Jokin aikaa sitten näpyttelin tilaukseni Amazonille ja viime viikolla paketti sitten lävähti vielä helposti suoraan työpöydälleni (säästyin raivostuttavalta postinhakumatkalta EI_NIIN_LÄHI_postilleni). Jälleen voi kiittää Ravelryä, josta tsekkasin kaikki toteutetut projektit ennen viimeisen enterin lyömistä ja säästin huiman summan rahaa.

Olinkin jo lähes unohtanut, mitä alunperin tilasin, mutta tässä koko komeus: Handknit Holidays,

Sock Innovation ja Runway Knits, sekä muutamia omasta mielestäni parhaita paloja.

Berta Karapetyanin Runway Knits on kirjakolmikon suosikkini, ja voisin tilata sen hypisteltyänikin kirjaa. Toteutettavien listalle voin lisätä alla olevat Seashell Shrugin ja keväisen Pariisin (Springtime in Paris), joka muutenkin on ehdoton suosikkini. (Melkein mikä vuodenaika tahansa käy)

Yritysmaailman puolelta muotisanaksi noussut innovaatio on nyt myös sukankutojien huulilla (puikoilla); tilasinpa siis minäkin Cookie A:n Sock Innovation -kirjan, vaikka en mikään sukkahirmu olekaan. Nämä mallit ovat vakuuttaneet vähemmän sukkuhullunkin. Kai-meit ovat suosikkini.

Pakettia avatessani ehkä hieman yllätyin tästä viimeisestä kirjasta, jotta mikähän päähänpisto tämä oli. Eli Melanie Falickin kirja Handknit Holidays: Knitting Year-Round for Christmas, Hanukkah, and Winter Solstice (nimihirviö!) tarjoaa juuri sitä mitä lupaa eli joulu- ja hanukkaohjeita! Tokihan olen enemmän talvineuloja, joten ehkä tämä ostos sillä voidaan kuitata. Söpöt ballerinat täggäsin kirjasta suosikikseni. Ainakin kirjaa voi kiittää runsaasta valikoimasta!

Näiden lisäksi vanhana partiolaisena tilasin muutaman solmukirjan, joista sitten vaikka myöhemmin lisää.

Korustelua

Laajennan bloggausaihepiirejäni korukategoriaan. Viikonloppuna juhlittiin ystäväni häitä ja juhlan kunniaksi tarvitsin violetin hameen kanssa jotain sopivaa kimaltavaa. Viime ajat olen ystävieni iloksi kantanut puistoretkillemme suhteellisen laajan helmivarastoni. Nolon mummovirkkaamisen sijasta olen sitten pujotellut helmiä vaijereihin. Ne on vaan kateellisia... :)

Ensimmäinen esittelyssä oleva koru on siis kaikessa yksinkertaisuudessa vaijeriin pujotettuja violetteja ja harmaita helmiä (nyt on kyllä pahasti koruterminologia hukassa) ja lasihelmiä. Eikö kaikki pikkunappulat, missä on reikä keskellä, ole helmiä? :)))


Tutustuin samalla monista korublogeista tuttuun haasteeseen eli kuvaamiseen. Tästä kuvasta korusta saa hyvän käsityksen, mutta samalla tutustuu metallikannella olleisiin roskiin. Äh.

Olen ihastunut näihin lasihelmiin, koska ne sopivat niin kaikken väristen vaatteiden kanssa. Nehän aina toistavat alla olevan vaatteen väriä, mikä on kovin kätsyä. Minulla kun eriväristen vaatteiden kaudet vaihtuvat usein.

Sormus on valmiiseen pohjaan tehty. Elehtiessä sormus helisee mukavasti ja tykkään senkin takia siitä paljon.

Vaijeri on pitkä, joten sitä voi pitää kaksinkerroin tai yksinkerroin, kun vaateeseen sopii paremmin pidempi koru.



Seuraavaksi setti tarvitsee ranneketjun. Ja korvikset. Aloitteleva koruisti on täynnä uusia, tulevia projekteja! Tuttua neulepuolelta! :D

Valmista kauraa

Vaikka kesällä neulominen on hieman verkkaisempaa, sain uuden boleron valmiiksi melko kivuttomasti ja nopeastikin. Malli on yksinkertaisuuden huippu ja hyvän niin! Se on Fitted knits -kirjasta, josta olen nyt vauhkonnut varmaan viimeisesä viidessä postauksessa. Ehkä olisi aika keksiä joku uusi juttu.

Väri on yksi lemppareistani, joten luultavasti tämä menee käyttöön. Suomen oloissa 3/4-hihainen paita on kuitenkin hieman epäilyttävä pituus, sillä lämpimällä kelillä villa on liian kuuma ja kylmällä kelillä 3/4-hihat eivät riitä mihinkään. Ehkä seuraavaksi neulon irroitettavat hihanjatkeet tai pitkät kämmenikkäät.

Kirjan mallissa bolero on tehty kahdesta eri väristä, mikä on myös kivan näköinen. Mitä enemmän olen katsellut tuota pinkin ja sinisen liittoa, sen mukavammalta se näyttää. Tosin ehkä ihan hyvä päätös, että tein vain yhdestä väristä, sillä sini-pinkki-yhdistelmä tuo lisähaastetta muuhun pukeutumiseen. Tai sitten ei vaan pitäisi miettiä näin tarkkaan ja laittaa kaikki värit yhtä aikaa päälle. :)

Lanka on melko perussettiä, eli SandnesGarnin Smart-lankaa, jotka ostin Lankaideasta. Se on ihan perusmukava neuloa, mutta joissakin kohti neuleen pinnasa on yllättävän paljon sellaista höttöä karvaa. En tiedä onko vika langassa vai olenko vaan osannut hinkata pintaa sohvan kulmaan tai hautonut liikaa käsissäni.

Malli: Two (one)-tone ribbed shrug by Stefanie Japel
Lanka: SandnesGarn (4627)
Kulutus: 186 g
Puikot: 4 pyörö

Yllä olevassa valokuvassa ilme on melkoisen tuima. Ehkä hymyä alkaa vähitellen pukkaamaan esiin, kun flunssa on taas mennyt yhden askeleen parempaan suuntaan. Jos siis vertaatte tämän postauksen tunnelmaa viime postaukseen, voi rauhoittumista jo havaita ;) hihih. Mutta katsokaa kuinka vihreää siellä on!!

Voi räkä!

P*rkeleen Suomen kesä! Hetken jo luulin, että kesä on kesä eli lämpöä riittää. Kunnes tällä viikolla totuus iski päin kasvoja. Peruskesähän se sieltä tulee. Suomen kesähän on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen. Koko kevään syyssää; vettä sataa kuin Esterin perseestä ja kaikkia v*tuttaa.

No onhan se amatöörimäistä edes kuvitella, että Suomen kesä olisi oikeasti lämmin ja kesäinen. Ihan kuin tämä olisi ensimmäinen Suomessa vietetty kesä?!? Mutta vielä amatöörimäisempää on vilustua! Painelin tässä yksi päivä töihin ilman takkia ja sieltähän se flunssa iski päälle.

Sikäli hyvä viikko olla kipeänä, sillä ilmat nyt ovat mitä ovat. Nyt ainakin riittää aikaa käsitöille. Mietinkin tässä yksi päivä, että mitä kylmemmät ilmat, sitä enemmän neulomuksia. Suoraan verrannollisia. Todisteena siitä, sain boleron valmiiksi. En ole vielä päässyt sitä kuvaamaan, sillä se valmistui eilen ja malli on tällä hetkellä räkäinen punanenä, joten ehkä sitten ensi viikolla siitä enemmän.

Kipeänä pitäisi varmaan maata vaan sängyssä ja parannella itseään. En vaan malttanut yhtään istua paikallani, joten käväsin eilen Eurokankaassa. Ajattelin ommella joogamattopussin. Ohjeen kaivoin netistä, Amy Butlerin ohjeiden joukosta. Piti pariin otteeseen tavata ohjeita ennenkö täysin sisäistin ohjeiden kulun. Hetken ajattelin, että helpommalla pääsen, jos vaan surruuttelen oman pään mukaan ja katson sitten lopuksi mitä sain aikaan. Koska näinkin on useasti tapahtunut. Ompelusten käyttö on silloin ollut vähäistä, joten päätin yrittää seurata ohjeita tarkahkosti.

Ihan kiva siitä kyllä tuli. Sisäpuolella on vielä keltainen vuorikangas, joka mukavasti vielä vahvistaa bagia ja pussin pääliosassa on taskut. Varmasti menee käyttöön.

Ostin eilen myös painoseulan ja muita asiaankuuluvia tarvikkeita. (Tampereen Harraste-kaupasta) Hieman jo kokeilin sitä, mutta menee kyllä muutama pikku hetki ennenkö saan tehtyä mitään esittelemisen arvoista. Sabluunan teko on luultavasti haasteellisin tehtävä. Jatkoa seuraa siis.

Asiasta kolmanteen, nukuin muuten viime yön valkosipulit sukissa! Ei toiminut. :D

Kesäisen herkkää mustaa

Valokuvaajan taitoni ovat koetuksella uusimman projektin kanssa. Tässä paras otokseni mustan harmaista palmikoista. Pienet ja isot kaapelit alkavat olla tehtynä, eli työn innostavin vaihe, ja jäljellä olisikin sitten ihan sileää neuletta. Saas nähdä, miten tytön käy.

Aiemmin olen tainnut todeta, että kesä- ja kevätneulomukset ei ole oikein juttuni. Niinpä varmaan kesänkin ajan kudon vaatteita ja asusteita syksyn ja talven pimeyteen ja kylmyyteen. Tämä kesäisen herkkä alpakkaneulos on siitä hyvä esimerkki.


Työssä on sileä neule -haasteen lisäksi toinen mahdollinen kompastuskivi. Lanka hupenee nimittäin uhkaavasti. Jotta langan saaminen ei olisi liian helppoa, niin tietenkin kyseessä on kevättalvella hankkimani alpakkalanka Joensuun tilalta.

Tähän mennessä oli kaksi kerää mennyt ja kolme vielä jäljellä. Tiukkaa tekee siis. Toisaalta, eipä olisi varmaan hullumpi idea käydä tsekkaamassa Pälkäneellä tilan kesäkunto, koska jo talvella siellä oli ihastuttavaa, niin kesällä varmaan vielä idyllisempää. (Puhuu kesäihminen)


Torstaina hain jo uskallusta lähteä Ursulaan Helsingin neulojien kuukausitapaamiseen. Jotenkin harmittavasti sain kuitenkin töistä kyydin kotiovelle ja kaatosateessa tuntui mukavammalta jäädä kotiin kyyhöttämään. Sade ei ole mun kamu. Ehkä sitten ensi kuussa.

EDIT: Voi hyvänen aika! Siivoilin lankanurkkiani tulevien illanistujaisten pelossa ja löysin kolme vyyhteä mustaa alpakkaa! Ehkei sittenkään tarvitse pelätä langan loppumista!